Keksin tässä päivänä muutamana, että meillähän on töissä jääkaappi-pakastinyhdistelmä. Ei tuo sinällään mikään outo hiffaus ollut, koska suurin osa työporukastamme syö omia eväitä joita tuodaan aamulla töihin ja säilytetään jääkaapissa syömiseen asti. Jääkaappi-pakastimen alaosa on ollut kuitenkin aivan tyhjillään. Mikro sensijaan on melkein ylikäytöllä, kun jokainen lämmitää valmiseineksensä tai kotoa tuodut eväksensä.
Lisäksi työpaikallamme työntekijöiden keittiötilassa on myös hella. Hellan alakaapissa on kattila ja paistinpannu, jotka ovat olleet aika huonolla käytöllä viime kuukausina. Jo pois lähtenyt työkaveri aiemmin keitteli lounaspikariisejään ja -nuudeleitaan tuossa kattilassa, ja joskus joku toinen lounaskaurapuuroaan.
Tässä eräänä päivänä kävin kaupassa ostamassa pakastealtaasta erilaisia vihannespusseja, pakastesipulia sekä tarjousjauhelihaa. Jaoin valmiiksi pakatun jauhelihan neljään osaan ja tyrkkäsin jauhelihapalat pakastepusseihin 100g annoksiin.
Sen jälkeen työpaikkamme hella ja paistinpannukin ovat saaneet käyttöä ja on yksi mikroon jonottaja vähemmän.
Paistinpannulle ruokalusikallinen voita/oivariinia, pakastekasvispussista (kukkista, parsakaalia, porkkanaa) sekaan noin 100g, lisäksi sipulikuutiopussista köntti - about neljäsosa pussista. Lisäksi herkkusieniviipaleita pannulle. Perään jauhelihaa, jonka maustoin tujuhkolla pihvimausteella. (Sitäkin olin tuonut kotoa pienessä kipossa työpaikan maustekaappiin.)Siinä ne muhivat muutaman minuutin, jonka aikana ehdin vielä tehdä työjuttuja. Perään soijakastiketta turaus.
Lautaselle maustekurkun puolikas ja puolikas paprika sekä jäävuorisalaattia pieni määrä pilkoittuina. Päälle neitsytoliiviöljyä. Paistinpannulta koko komeus lautasen toiselle puolelle. Paistinpannu pesuun ja takaisin uunin alakaappiin. Ja syömään. Että oli hyvää. Varsinaista pikaruokaa, joka ei ole lisäaineita juuri nähnytkään. Vastavalmistettua, herkullista ja tuoksuvaa. Eikä taatusti väsytä iltapäivällä, kun tuosta ruuasta verensokeri ei lähde hipomaan pilviä.
Työkaveritkin totesivat, etteivät ole tajunneetkaan, että tällaistakin voisi töissä eväiksi tehdä eikä tarvitsisi tyytyä eineksiin tai lähteä kävelemään puolen kilometrin päässä olevaan lounaspaikkaan syömään.
Lounassapuskani kertahinta ei päätä huimannut. Kassillinen ruoka-aineita maksoi reilut 10€ ja niistä syön monta kertaa, koska jauheliha-annoksia tuli 8, kasvispuolta 4 ateriaa. Tuolla samaisella kokonaishinnalla olisin saanut ruokalassa noin 1,5 ateriaa. Vihdoin pakastinkin sai käyttöä. Voitte vain arvata, miten lounaruokaani kadehdittiin. Eräskin totesi, että pystyi vain vaivoin olemaan napsimatta paistovaiheessa paistinpannulta maistiaisia.
Luulenpa, että kohta on jono paistinpannulle. Jos näin käy, lupaan raportoida siitä. ;)
Kuullostaapa hyvältä! Me yhdessä työpaikassa tehtiin yhteisruokaa vuoroittain. Jokainen maksoi osuutensa aineksista ja yksi vuorollaan toimi kokkaajana - kokkaaja myös tiskasi ja siivosi jäljet. Yhdessä päätettiin etukäteen mitä tehdään ja kuka tekee milloinkin, niin hyvää lounasruokaa saatiin edullisesti. Ja monipuolisempaa kuin nuot ikuiset einestarjonnat, mitä kaupasta saa taatusti. Suosittelen, jos vain jotakuinkin sama porukka on yhtaikaa säännöllisesti syömässä. :)
VastaaPoistaMinz, ihanaa oot eka kommentoija. :D
VastaaPoistaMeilläkin on ajatuksen tasolla mietitty tota yhteiskokkaamista, ainakin aina silloin,kun oon ite tehnyt jotain hyvää syötävää. ;P toisaalta meidän työporukassa on yks työkaveri, joka on myös ilmiömäinen kokki. Pitäis oikeasti viritellä tuota sapuskavastaavan hommaa töissä. Kiitos vinkistä, Minz.
No tuohan oli suraan Atkinsin dietistä tuo lounas. Mä olen hurahtanut Atkinsin diettiin siihen oikeaan ja alkuperäiseen. On se huima tunne, kun mittaa ketoositikulla virtsan ja huomaa että tikku muuttuu punaiseksi. Nuo tikut on tulleet mulle ihan mahdottoman tärkeiksi, kun tarkastan kuinka vanha varastoitunut läski palaa. =9)
VastaaPoistaNo niin, hyvältähän tämä näyttää :) Hyvä idea tehdä pikasapuskat yhdessä töissä.
VastaaPoista